Sunnuntaina Mörkö pääsi tapaamaan taas uutta koiraa: meidän lähellä asuvien tuttujen Viivi-mopsia. Sitä Mörkö ei aristellut yhtään, vaan alkoi heti haastaa leikkiin. Viivi ei ollut ihan yhtä ihastunut mustaan ikiliikkujaan, joka koko ajan juoksi jostain suunnasta päälle hampaat irvessä ja roikkui hännässä. Mikähän siinä mopsin hännässä niin viehättikään, että siinä oli ihan pakko roikkua, jos ei muuten toista vauhtiin saanut? :D Viivi-parka. Mutta Mörköllä oli ainakin hauskaa ja sai hyvin purkaa energiaansa.

Olen pitänyt Mörköä muutenkin vapaana lähiniityillä ja hyvin se tulee luokse. Välillä se lähtee tutkimusretkelle jonkun hajun perään, jolloin saatan lähteä toiseen suuntaan kävelemään. Kun Mörtsi siitä houkutushajustaan tokenee ja huomaa mamman painelevan jo kaukana, sillä tulee hirveä kiire mukaan. Sen jälkeen se sitten vähän aikaan paremmin tarkkaileekin, että mihin suuntaan ollaan menossa.