Olenkin unohtanut kertoa tarinan Herra Broilerista ja Uskollisesta Apurista.

Olipa kerran rauhallinen juhlapyhä, jolloin juuri mikään eläinlääkäriasema ei ollut auki. Juuri sinä päivänä mamma ja Antton päättivät tehdä herkullista kanapizzaa grillatusta broilerista. Viisaina ihmisinä he jättivät tuon kokonaisen broilerin kypsät luut lojumaan tiskipöydälle, sillä eiväthän heidän koirat pöydille hypi. Mamma sitten sulatteli sängyllä pitsaansa kaikessa rauhassa, kunnes keittiöstä kuului rähähdys. Mamma kutsui pieniä pojan palleroitaan, mutta yhtään palleroa ei ilmaantunut näkösälle. Pahaa aavistaen mamma lähti keittiöön katsomaan ja siellähän oli juhlat! Sankarina oli musta Herra Broileri, joka juuri ahmi viimeisiä luita kaimastaan hirveällä kiireellä. Uskollinen Apuri (joka todennäköisesti tarjoilun oli järjestänyt) sai tyytyä vain katselemaan vierestä.

Mammaan iski hirmuinen huoli. Tästä on niin monet kerrat varoiteltu: ei kypsiä luita koirille! Ei varsinkaan mitään teräviä linnun luita! Eikä erityisesti ahneelle koiralle, joka ei edes pureskele kunnolla! Mutta siellä mahassa ne jo oli. Sitten äkkiä rimpautus päivystykseen. Päivystyksestä sanottiin, että koska vahinko on tapahtunut juuri äsken, niin voi yrittää oksennuttaa. Silloin luiden ympärillä oleva liha on vielä suojaamassa teräviltä osilta. Siispä suolapalloa pyörittelemään ja ulkona sitten suoritettiin toimenpide. Herra Broileri nielaisi kiltisti suolapallon, lipoi huulia ja irvisteli. Oli ilmeisesti vähän turhan suolainen nami tällä kertaa. Mamma odotti ja odotti ja odotti ja odotti, mutta minkäänlaista oksennusta ei tullut. Ei niin mitään.

Mammaan iski vieläkin hirmuisempi huoli. Sen lisäksi, että luut puhkaisevat suolen ja vatsalaukun sekä aiheuttavat suolitukoksen, saa koira myös suolamyrkytyksen. Grillattu broilerihan on jo itsessään kovin suolainen ja siihen sitten vielä tuo suolapanos päälle. Herra Broilerilla alkoikin olemaan jo kova jano ja sitä sitten juotettiinkin ahkerasti. Päivystykseen soitettiin uudelleen, että mitäs nyt tehdään, mutta ei siinä kuulemma enää voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa, tarkkailla ja toivoa parasta. Ja syöttää tankoparsaa. Mutta eipä ollutkaan tankoparsa tullut muutossa mukaan, joten sitä piti lähteä ostamaan. Ainoa vaan, että kaupat eivät olleet auki sellaisena pyhäpäivänä. Onneksi on Nihtisillan ABC, joka on auki 24 h! Sieltä yllättäen hyllystä löytyikin tankoparsaa ja Herra Broileri sai viimeistellä ateriansa niillä. Herra Broileri oli ateriansa ja veden ryyppäämisensä jälkeen pyöreä kuin pallo. Yö sitten meni rattoisasti pissalla juostessa, kun tuo iltajuominen pääsi vähän riistäytymään tassusta.

Herra Broilerin perhe pääsi onneksi säikähdyksellä, sillä muutaman päivän päästä tuo ihana ateria tuli toisesta päästä ulos tankoparsaan kääriytyneenä. Siitä päivästä lähtien mamma ja Antton eivät ole kuvitelleet, etteivätkö myös heidän koiransa hypi pöydille.