Välillä Mörköllä käy aika vähän pitkäksi yksin kotona työpäivän aikana. Eräänä päivänä se puuhapetteri oli oikein pistänyt tuulemaan ja päästänyt luovuutensa valloilleen. Tilanne oli ilmeisesti edennyt näin:

Pentu oli purkanut taistelutahtoaan uuteen olohuoneen verhoon, jonka se oli kiskaissut alas. Sitten se oli kipittänyt huoneen toiselle puolelle ja oletettavasti kiivennyt keittiön pöydälle, koska kaikki tavarat ovat ihan pöydän seinänpuoleisella reunalla täysin pennun ulottumattomissa. Se oli tiputtanut lattialle maljakon (joka ei onneksi mennyt rikki) ja maistellut pienistä helmistä tehtyä ruokatablettia, josta mitään ei ollut lähtenyt irti, mutta tabletin muoto oli muuttunut aika radikaalisti. Poikkeuksellisesti olin jättänyt pöydälle sinä päivänä myös kalenterini, jota Mörkö olikin lukenut vähän rajummanpuoleisesti, se oli tuhannen silppuna pitkin ja poikin. Kalenterissa oli ollut myös kiinni kuulakärkikynä, jonka Mörkö oli kiikuttanut sinne huoneen toiseen päähän alas revityn verhon luo, napsauttanut kynän päälle ja piirtänyt oikein kauniin kuvan keskelle verhoa.

Nyt sitten vaan selvittämään, miten kuulakärkikynän muste lähtee verhosta. Lisäksi yritän kuumeisesti muistella, mitä siellä kalenterissa olikaan sovittuna.. Tarinan opetus: mitään ei kannata jättää esille lojumaan. Saa nähdä, minne se pikkuapina seuraavaksi kiipeilee, kirjahyllyyn..?