Talvi on kyllä kaikkea muuta kuin mun lempivuodenaika. Ainakin tälläinen pimeä ja sateinen räkätalvi. Kun menee töihin, on pimeää. Kun tulee töistä, on pimeää. Se tarkoittaa sitä, että myös koirat näkevät päivänvaloa vain viikonloppuisin tai ikkunasta. Siis mikäli sitä päivänvaloa sattuisi joskus olemaan. Onneksi ollaan parempaan suuntaan jo menossa..

Lenkkeily tuolla pimeässä on lähinnä tylsää jalkakäytävillä kävelyä. Päivästä toiseen. Samoja reittejä. Metsään ei voi arkisin mennä, koska siellä ei näe yhtään mitään. Niinpä olen yrittänyt etsiä keinoja aktivoimiseen ja virikkeistämiseen. Agilitytreenit ovat joka toinen viikko ja kotona treenaillaan rallytokon ja tokon liikkeitä ja kaikenlaisia "turhia" temppuja. Olemme myös harjoitelleet esineiden etsimistä, esineinä toistaiseksi olleet vanha kännykkäpussini ja avaimet, joissa on kangasnauha. Tätä on harjoiteltu ensin sisällä, kun olen piilotellut niitä mielestäni hyviinkin piiloin ja nyt kun hetkeksi ainakin tuli lumi, olemme pääseet jo pihalle testaamaan taitoa. Potkin lumeen kengänkärjellä kolon, joka meni viistosti lumen alle, tungin kännykkäpussin kolon perälle niin, ettei se ollut näkyvissä. Ihmeellisesti nuo koirat osaavat sitä nenäänsä käyttää! Varmasti hajua jää jo piilottamisreissusta, mutta silti. Odotan innolla aitaa tontin ympärille, jolloin hommaa voidaan tehdä vähän laajemmalla alueella. Mutta hyvähän se on ensin treenata pienellä alueella, niin on pojillekin selvää, mitä siinä tehdään.

Jediin iskee välillä hulluus. Se käyttäytyy kuin Mörkö (kastroitu uros) olisi maailman ihanin juoksuinen narttu, joka on hurmattava tässä ja nyt. Se hyppii ja pomppii Mörkön ympärillä, yrittää kutsua leikkiin, nuolee Mörkö-parkaa sieltä täältä, mouruaa kuin kollikissa ja haukahtelee kimakasti. Välillä kokeilee, mitä tapahtuu, jos laittaa tassun Mörkön selän päälle. Mörkö ei hirveästi arvosta tuollaista riivattua kakaraa, joka ei jätä sitä hetkeksikään rauhaan. Niinpä kämppään laitetaan välillä aita, jossa Jedi on toisella ja Mörkö toisella puolella. Mörkö kyllä yrittää ärjyä Jedille, mutta se ei ole niin uskottavaa, että se innokasta sulhasmiestä häiritsisi. Päinvastoin kaikki reaktiot pikemminkin innostavat sitä. Yleensä Mörkö tuleekin mun luokse, jolloin on mun tehtävä karkottaa se riekkupylly kauemmas. Parempi ois, jos Mörkö vaan sais tehtyä kerralla selväksi, että noin ei käyttäydytä. Tikkaisi kerran kiinni, niin voisi poika uskoa. Tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa Mörkö ei tee niin. Se on ihan liian hellävarainen sellaiseen ja siinähän sitten ressukka itse kärsii. Onneksi hulluudet eivät yleensä kestä kuin pari päivää ja sitten palaa rauha maahan. Joka kerta hulluuden iskiessä alan kartoittamaan paikkaa, jossa Jedikin liittyisi urokselle haisemattomien urosten iloiseen jengiin..