Tänään oltiin vesikoiratreffeillä Jakomäessä. Siellä oli hirveät määrät koiria, ainakin 17 joku sai laskettua. Mörkö meni tapansa mukaan kuin pieni pyörremyrsky halki koiralauman, peppu heiluen ja koko koira hosuen jokaiseen ilmansuuntaan. Paljon oli pentujakin mukana, mutta Mörkön mielestä ihan ylitse muiden oli ah niin ihana blondi portugeesityttö Elli, jonka perässä se juoksi suurimman osan ajasta.

Loppulenkistä pysähdyttiin hiekkakuopille, jossa koirulit kävivät pulahtelemassa. Mörkö ei ihan uimasille uskaltautunut, masuun asti kävi kahlailemassa muutamaan kertaan ja yhden kerran liukastui kivellä ja tupsahti pyllylleen veteen.

Taas kerran huomattiin, että ei me olla Mörkölle edes olemassa, jos on koiria lähistöllä. Lenkin lopuksi, kun otettiin koirat kiinni, ei Mörkö korvaansa lopsauttanut meidän huudoille. Siellä se paineli, välillä ehkä vilkaisi meidän suuntaan että "ai on noi viel tuolla" ja jatkoi matkaansa. Voi ärsytys soikoon! Mörköä ei kiinnosta MIKÄÄN enemmän kuin toiset koirat. Ei kehut, ei lelut, ei parhaimmatkaan lemppariherkut, ei mikään. Mä sitten lähdin kävelemään yhtä polkua pitkin pois päin muista koirista ja tottahan Mörkö sitten kuitenkin seurasi. Vähän pidemmällä sitten pysähdyin, pyysin luokse ja palkitsin - ja otin jonkun ajan kuluttua hihnaan. Kyllä mä odotan innolla, että päästään pentukurssille ja saadaan vinkkejä tuohon luoksetuloon. Luoksetulo onnistuu kyllä hyvin, kun ei ole ketään muita lähettyvillä, mutta toisten koirien läsnäollessa ei ollenkaan. Ainoastaan jos lähden kävelemään jonnekin pois päin. Onneksi se edes toimii..