Mörköllä alkoi taas agilitytreenit maanantaina. Jouduttiin jälleen vaihtamaan ryhmää, koska meidän ryhmän treenit oli sellaisena päivänä, ettei se millään mulle sopinut. Mutta ei se mitään, kivalta ryhmältä vaikutti tämäkin! Mörkö oli n-i-i-n innoissaan treenien alkamisesta, että se nahoissaan pysyminen oli aluksi kyllä työn ja tuskan takana. Autossakin se aloitti intokiljumisen jo ensimmäisen viiden minuutin aikana.

Treenit meni hyvin, tehtiin kahta erilaista rataa. Toisessa oli keinu, josta Mörkö juosta rymisti läpi into piukeana ensimmäisellä kerralla. Toisellakin kerralla se juoksi ja keinu rymähti oikein kovasti alas, jonka jälkeen se olikin jo vähän epävarma, kannattaako moiselle laudalle edes mennä, kun noin keikkuu. No, onneksi päädyttiin yhteisymmärrykseen siitä, että ehkäpä siitä voisi vähän varovaisemminkin mennä ja ihan vaikka odottaa palkkaa kontaktilla. Toisella radalla harjoiteltiin ohjausta, kun toisen esteen takana suorassa linjassa oli putken pää, jonne ei saanut mennä, vaan piti kääntyä toiselle esteelle. Tämä meni ihan hyvin, mutta viimeinen este, rengas, tuotti vähän päänvaivaa sekä mammalle että Mörkölle. Nämä oli ekat treenit, joissa Mörkö hyppäsi maksikorkeuksia ja rengaskin oli luonnollisesti korkeammalla. Niinpä Mörkö juoksi välillä alta ja välillä hyppäsi renkaan vierestä.. johtuen varmasti osittain mun epäselvistä huitomisista. Matalammasta renkaasta Mörkö on kyllä yleensä hypännyt ihan oikein. No, treeniä treeniä.

Tänään oli sitten Jedin pentutreenit ja mamma oli niiiiiiin tyytyväinen pieneen palleroonsa. Harjoiteltiin luoksetuloa niin, että jätin Jedin istumaan hihnansa kanssa ja poistuin n. 5-7 metrin päähän, pidin tauon ja kutsuin luokse. Ja aina se tuli!!! Vaikka se oli irti ja siellä oli toisia pentuja!! Ja aina pidettiin bileet! Mörköhän pienenä pentukurssilaisena juoksenteli ihan vallattomana pitkin ja poikin, joten tämän asian treenaaminen on mulle ihan erityisen tärkeää.

Tehtiin myös käsittelyharjoituksia, joissa vieras ihminen tuli kopeloimaan ja katselemaan hampaita ja korvia jne. Jedihän oli ihan pakahtua onnesta, kun niin kiva täti tuli huomioimaan, eikä millään meinannut pystyä hillitsemään tohinaansa. Käsittelystä se ei ollut moksiskaan, vaan antoi nätisti katsoa ja kopeloida. Ei ole kyllä yhtään arka tai ujo koira.. ei niin tippaakaan! Ja hyvä niin :D

Lopuksi onnistuin jättämään reppuni ja uuden ulkoilutakkini sinne.. ilmeisesti edelleen oli niin onnistumisen huumassa niiden luoksetulojen jälkeen. Toivottavasti joku otti talteen ja vaikka toisi seuraavalle kerralle.....

Harjoiteltiin myös sivulle tuloa ja seuraamista. Päätin Jedin kohdalla kokeilla, etten ota seuraamiseen mitään omaa käskysanaa, vaan käytän sivu-käskyä siinäkin.