Voih, mä olin niin äärettömän onnellinen eilen tottiksessa! Mörkö oli alusta asti ihan kummallinen. Se ei vinkunut ja vikissyt tavalliseen tapaan, ei häslännyt niin paljon kuin ennen. Se oli ihmeen rauhallinen, mä jo ihan huolestuin, että onkohan se kipeä tai jotain..? ;D

Alkukopeloinnistakaan se ei saanut niitä tavallisia ilohepuleita, tyytyi vain heiluttamaan häntää ja menemään vähän C-kirjaimeen (iloasento), pari pusuakin taisi lipaista kopeloijalle. Sitten kuunneltiin eleistä ja äänenkäytöstä samalla rauhoitellen koiria, jolloin Mörkö olikin ihan rauhallinen. Mörkö oppi uuden käskyn helminauhaharjoituksen yhteydessä, "liki", jolloin se tulee istumaan aivan eteeni. Välillä oli vaikeaa saada se suoraan, se meni joitain kertoja ihan vinosti istumaan, kerran jopa kiersi mut ja istahti jalkojen väliin ja ilmeisen tyytyväisenä omaan suoritukseensa odotti namia. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa :D

Sivulle-harjoitus jäi vähän kesken, ohjatusti päästiin siihen, että se tulee käden ohjauksella seisomaan viereen oikeaan paikkaan ja jalkaan kiinni. Nyt se on aivan oma-aloitteisesti alkanut istua, pitää vaan kysyä kokeneemmilta, että onko se oikeassa kohdassa istumassa. Vielä pitäisi lisätä se käskysana, nyt se ottaa vaan käden asennosta vihjettä. Hienosti se osaa toisinaan korjata, jos jää liian kauas jalasta. Se on kyllä fiksu koira!

Voi että, sitten siihen suurimpaan ilonaiheeseen, harjoiteltiin luoksetulon pikajuoksuvaihettakin. Meillehän tuo luoksetulo on ollut aikamoinen kompastuskivi, koska Mörkö kyllä pinkoo kohti, mutta usein menee vaan ohi ja sitten toisten koirien luo tai minne nyt keksiikin milloinkin. Niinpä olin taas varustautunut 10 metrin liinalla. Jännityksellä juoksin poispäin ja huusin käskysanan ja sieltä se lähti pinkomaan ja suoraan mun luo, mulla oli motivointipatukka palkkana (se oli kyllä eilen kaikkein toimivin palkka, Mörkö tykkää "tappaa" sitä vielä pitkään yksinäänkin). Olin niin täpinöissä, että unohdin huutaa sen vapaankin, mutta eipä voinut mitään, se tuli mun luo! :D Sitten kokeiltiin uudestaan, silloin jopa muistin vapauttaa ja taas onnistui. Oli niiiiiin hyvä mieli! Lopuksi tehtiin pitkän matkan luoksetulo ilman liinaa, juoksin sen käytävän melkein toiseen päähän eli tosi pitkälle. Kuulin jo mennessäni, kuinka Mörkö vinkui. Sitten kutsuin sitä ja ai että se juoksi kovaa. Se oikein vinkui juostessaan, olisi ilmeisesti vielä nopeammin pitänyt päästä mamman (tai motivointipatukan) luo. Se sai kyllä sellaiset kehut että!

Hirmu hyvällä mielellä jatketaan harjoitteluja seuraavaa viikkoa varten! :)