Huh, olipa hikinen tunti! Nyt on väsynyt sekä koira että omistaja.. ja hyvä niin :)

Ihan aluksi mentiin tutustumaan uuteen juttuun, keinuun. Mörkö oli taas tapansa mukaan menossa aivan järkyttävällä vauhdilla, kun oli jälleen niin innoissaan. Mä sitten yritin vaan lähinnä hillitä sen menoa, koska se ei minkäänlaista rohkaisua kyllä kaipaa. Kouluttaja taas vaimensi keinun keinumista ja laski sitä vähän hitaammin maahan. Mörkö ei ekoilla kerroilla (hitailla keinutuksilla) tainnut edes huomata sen tassujen alla olevan lankun keinumista ollenkaan! Muutaman kerran jälkeen se rauhoittui sen verran, että "odota"-käskyllä hiljensi ihan itse keskellä ja "pinta"-käskyllä jäi kontaktille. Kyllä se oppii, kun vaan malttaa..

Sitten tehtiinkin meidän taidoille ihan hurja rata! Siinä oli 3 x hyppy, putki, puomi, hyppy, putki, putki ja hyppy. Jätin Mörkön odottamaan, koska se on niin tajuttoman nopea, että mä en millään muuten pysy sen perässä. Annoin luvan ja se lähti kuin tykin suusta pomppimaan niitä hyppyjä. Jälleen sain todeta, että ONNEKSI mulla ei ole kovinkaan pehmeä ja herkkä koira!!!! Mä onnistuisin pilaamaan sen varmaan viidessä minuutissa. Puolivälissä tokaa ja kolmatta hyppyä me nimittäin onnistuttiin törmäämään Mörkön kanssa toisiimme, kun mä olin tulossa sieltä sivulta kohti kolmatta hyppyä ja Mörkö taas tokalta hypyltä mua kohti. Niinpä tapahtui törmäys, josta Mörkö sitten kimposi kohti kolmatta estettä ja mä kompastelin kolmannen esteen ohi eli molemmat kyllä ohjautui siinä ihan oikeaan suuntaan. Mörköähän tuollaiset kolhut ei haittaa mitään ja se mennä viipotti onnessaan. Putkeen se menee nyt jo tosi hienosti, kun käsken "putkeen" ja sen jälkeen kannustan "menemenemenemene". Puomille se juoksi taas sata lasissa, mutta onneksi rauhoittui "odota":lla ja kontakti meni hyvin. Siitä sitten taas hyppy, putkeen, toiseen putkeen ja vika hyppy meni oikein hienosti.

Mun ohjaukset tuolla radalla meni ihan miten sattuu, huidoin varmaan molemmilla käsillä joka ilmansuuntaan. Noi on vielä niin uusia juttuja, että en mä tuollaisessa kiireessä yhtään tajua kiinnittää niihin ohjauksiin huomiota. Lisäksi mun oma koordinaatio ei aina tunnu ihan pelittävän, varsinkin ohjaus Mörkön oikealta puolelta on välillä tosi kömpelöä. Onneksi Mörkö kuitenkin ymmärsi aina, mihin mä yritin sitä viedä.. on ilmeisesti tottunut mamman omituisiin ohjeisiin. Kouluttaja kehui meitä kovasti ja sanoi, että tosi hienosti meni ekakertalaisilta (se ei ehkä huomannut meidän törmäystä ;D) ja Mörkö aivan selvästi tykkää tehdä mun kanssa hommia.

Harjoiteltiin itsenäisesti myös pujottelua, rengasta ja lyhyempää rataa hyppy-putki-hyppy. Pidin Mörköä paljon irti, kun tuolla se pysyy kuitenkin hyvin hollilla, ja keräilin luottamusta siihen tulevia mahdollisia tokokokeitakin varten. Harmi, että enää on vain kaksi kertaa jäljellä! Tämä on kyllä tosi kiva laji meidän molempien mielestä :)