Mörkö hauskuutti tänään ihmisiä TOKO-tunnilla omalaatuisilla kenguruhypyillä, kun harjoiteltiin estettä. Esteessä oli vain kaksi lautaa eli se oli ihan matala, mutta jostain syystä Mörkö hyppäsi aina ihan järkyttäviä loikkia.. aivan kuin este olisi ollut vähintäänkin puoli metriä korkea! Sitten kun ensimmäisen kerran harjoiteltiin niin, että itse jäin seisomaan esteen eteen ja Mörkön oli tarkoitus hypätä yksinänsä toiselle puolelle, se taas loikkasi taivaaseen, kääntyi ilmassa ympäri ja rysähti esteen päälle!! Ei se siitä ollut moksiskaan onneksi, tehtiin hetken päästä vielä yksi hyppy, että onnistunut jäisi viimeiseksi eikä se mitään arkaillut, pomppasi taas vaan korkealle. Oli pikkuisen nyt tuo hyppytekniikka hakusessa tänään.. ;) Kotona sitten vielä vähän harjoiteltiin siten, että laitoin namin odottamaan esteen taakse ja hypyt sujuivatkin vähän paremmin.

Olen koko ajan ajatellut, että otan varmaan vielä toisenkin koiran. Nyt kun Mörkö alkaa lähennellä 2 vuotta, olen alkanut harkita tuota ajatusta oikein tosissani. Yllätän itseni jopa kyttäämästä kasvattajien sivuja sen toivossa, että siellä olisi jotakin pidemmän tähtäimen suunnitelmia näkyvissä. Pennun ottamisella ei kyllä ole mikään kiire, ei todellakaan. Ehkä ensi vuoden aikana tai sitten ei. Ehdin hyvin odotella "sitä oikeaa" pentua.. varsinkin, kun päässäni on jo suhteellisen selvä visio millaisen koiran haluaisin. Pennun tulisi olla terve, sosiaalinen, avoin ja reipas - terveistä, sosiaalisista, avoimista ja reippaista vanhemmista. Haluaisin sen olevan ruskea valkoisilla merkeillä ja mielellään vähän kookkaampi uros. Karvatyypin haluaisin olevan laineikas. Saa nähdä, tuleeko sellaista yksilöä vastaan ja vielä onnistuuko sellaisen sitten joskus saamaan..