Huh, onneksi Mörkölle ei jäänyt tosimiehistely vallan pysyväksi ominaisuudeksi ainakaan tällä erää, sillä nyt se on käyttäytynyt jälleen kuten ennenkin. Uskaltauduttiin koirapuistoonkin, jonne yllättäen tupsahti kaksi samanikäistä (leikkaamatonta) urosta! Ensin oli vähän jännitettä ilmassa, kun koirat tutkailivat toisiaan, mutta Mörkö päätti vaan pistää leikiksi ja juoksenteli iloisesti, vaikka toinen uros kävi sitä pikkuisen tuijottamassakin.

Ohituksissa sekoileminenkin onneksi loppui, tänään lenkillä tuli kyllä ihan kiitettävästi harjoitusta siihenkin. Ohitimme mm. koirapuiston, jossa aidan takana meidän vieressä juoksivat, haukkuivat ja murisivat lauma collieita. Mörkö meni kiltisti paikallaan eikä hiiskahtanutkaan. Ohitimme myös erään koiran, joka aina alkaa vaanimaan jo kaukaa vastaantulevia koiria ja kohdalla hyökkää rähisten kohti. Tämä kerta ei ollut poikkeus. Mörkö meni ihan nätisti, tosin vähän pompsahti eteenpäin (ei kuitenkaan koiraa kohti) rähinän alkaessa. Inhottaa viedä Mörkö tuollaiseen tilanteeseen, mutta kohta oli sellainen, että ei voinut kiertää, enkä myöskään halunnut kääntymällä kyseistä koirakkoa meidän perään. Vaanijakoiran omistaja tunsi tarvetta kertoa mulle siinä ohittaessa, että "tämä vaan tervehtii näin". Joo-o.. ainahan koirat ihan ystävällisissä aikeissa ensin kaukaa jo alkavat vaania ja sitten kohdalla täydellä rähinällä hyökkäävät kohti. Niinpä niin, se varmaan vaan tervehti niin.

Piipahdimme viime viikonloppuna Tahkolla mökkeilemässä. Siellä oli niin paljon lunta, että kaupunkilaiskoira-Mörkö meinasi aluksi olla ihan hätää kärsimässä :D Täällähän se aina pomppii kaiken maailman lumikinoksissa, jotka yleensä kantavat tuon kokoista koiraa. No, tuolla oli lunta niin paljon, että kun Mörkö sinne innoissaan loikkasi, niin sinnehän upposi. Sieltä se sitten sai pomppia pois kuin kenguru :) Mutta kivaa oli ja Mörkökin oli tyytyväinen, kun oli paljon rapsuttelijoita ja ihailijoita.