Tässä muutama päivä sitten satoi sen verran lunta, että sitä jäi hetkeksi jopa maahankin. Siitähän oikein riemu syntyi, kun pojat pääsivät ulkoilemaan talviseen maisemaan. Jedi laittoi korvat hepuliasentoon eli taaksepäin sumppuun ja alkoi vetämään rallia sen mitä hihnassa pystyi. Mörkökin innostui ja kohta ne siinä painivat keskenään hihnat solmussa. Sittenkin kun vihdoin päästiin liikkumaan eteenpäin Jedi sai lumesta iloa nuolemalla sitä maasta minkä kerkesi :D Hassuja poikia!

Mörkön kanssa meillä on ollut agilityssä NIIN kivaa! Sielläkin iskee aina kunnon hepuli, jolloin riehutaan keskenämme ja Mörkö pitää kunnon rähinä-ääntä. Se myös radalla päästelee kovasti ääniä, erityisesti jos joudun hidastamaan sen vauhtia (esim. ennen keppejä tai keinua) tai en ohjaa ajoissa. Mua välillä naurattaa ihan hirveesti, kun jostain putkesta kuuluu yhtäkkiä haukahdus tai esteitä hyppäillään pörinän säestämänä! Innostaan huolimatta se taas malttaa kuitenkin odottaa lupaa lähteä radalle (tässä oli lyhyt jakso, jolloin Mörkö omin luvin saattoi karata radalle suorittamaan esteitä yksinänsä). Mörkö on todella taitava ja erottuu tässä koirakossa kyllä edukseen. Mamma nimittäin on huomattavasti vähemmän taitava, edelleen jalat juoksee minne sattuu, kädet huitoo ympäriinsä ja suu huutaa vääriä sanoja (mikäli onnistuu edes muodostamaan niitä sanoja, välillä tulee pelkkää ähkimistä). Onneksi Mörkö hyvin usein onnistuu paikkailemaan mun virheitä ja katsoo kehonkielestä minne pitää mennä, vaikka "kiipee"-käskyn tilalla onkin "ÄÄÄÄÄH.. joo just sinne". Se on myös ihan hirveän nopea mennessään tuhatta ja sataa, niin kovaa kuin jaloistaan pääsee. Yritä siinä sitten ehtiä edelle vaikeissa paikoissa ohjaamaan.. ja hikeä pukkaa. Mutta erittäin hauskaa on meillä molemmilla ja kyllä mä vielä joskus opin.