Vesikoiratottis on siirtynyt viime viikolla sisätiloihin, Myllypuron pommisuojaan. Ihan hyvä, sen verran kylmää ja sateista tuolla ulkona alkaakin jo olemaan. Siinä voisi keskittyminen herpaantua pennun lisäksi myös emännältä, kun räntää sataisi niskaan.

Nyt ollaan harjoiteltu kopelointia, rauhoittumista ja sivulle-tuloa. Mörkökin alkaa jo rauhoittumaan toisista koirista huolimatta, kun istun sen kanssa alas ja silittelen rinnasta ja kyljistä. Hirveällä innolla se edelleen tekee pyydettyjä asioita, kaikki tassut eivät aina pysy maassa, välillä ei yksikään tassu ole maassa. Kun kuuntelen ohjeita, se saattaa istua eteeni ja tuijottaa silmiin, välillä vähän piipata "hei huomaatko, mä oon tässä, mitä mä tekisin nyt?!!" eli paljon ollaan edistytty. Se ei enää muutenkaan räpiköi niin mielipuolisesti muiden koirien luo, kun on ilmeisesti itsekin huomannut, ettei pääse kuitenkaan. Oikein tyytyväinen olen sen pienen pojan edistymiseen :)