Tänään oli kyllä upea ilma! Aurinko paistoi eikä ollut kylmä. Kyllä kelpasi ulkoilla Mörkön kanssa tuolla Vermon laidalla ja ihastella upeita ravureita. Yhtä hevosta päästiin moikkaamaan ihan läheltäkin ja kyllä mua nauratti, kun seurasin Mörkön touhuja! Ensin se oli ihan innoissaan menossa tutustumaan, häntä heilui niin vimmatusti ja se oli menossa luokse. Hevonen oli kääntynyt ihan meihin päin, piti päätä vähän alhaalla ja katseli sieltä liikkumatta meihin ihan ystävällisen näköisenä, mutta Mörköä alkoi selvästi epäilyttämään, kun se asento ehkä oli koiran näkökulmasta melko uhkaavan näköinen. Niinpä Mörkön hännänheilutuskin alkoi hidastua, kunnes se pysähtyi kokonaan ja Mörkö pöhähtäen pomppasi sieltä aidan läheltä kauemmas, hiipi taas lähemmäs ja sitten pomppasi taas kauemmas. Kyllä se sitten uskalsi mennä syömään ihan aidan vierestä skeidat, mutta piti tarkkaan silmällä sitä kummallista jättimäistä otusta, joka ei millään lailla reagoinut sen ystävyydeneleisiin :D

Sen jännittävän kokemuksen jälkeen mentiin koirapuistoon leikkimään IHANAN venäjänvinttarin kanssa ja todella hienosti sujuivat leikit, ei onkkelmaa! Hyvä niin :)

Mua naurattaa kovasti, kun kävin katsomassa kasvattajan sivuilla kuvaa Mörkön siskosta makaamassa sohvalla jonkun (omistajansa ehkä?) sylissä. Mörkö on nimittäin aivan samanlainen sylikoira, erityisesti iltoihin kuuluu TV:n katselu Mörkö mahan päällä röhnöttäen.