Jedi kastroitiin viime perjantaina. Torstaina otettiin verinäytteet ja arvot olivat viiterajoissa. Leikkaus meni hyvin ja saatiin pieni tötteröpää kotiin lepäilemään. Ensimmäisenä yönä tuo lamputon varjostin heräili vikisemään ja menin sen viekkuun lattialle silittelemään, niin se rauhoittui nukkumaan uudelleen. Lauantaina olikin taas virtaa ja sai olla tarkkana, että se ei päässyt riehumaan. Jouduimmekin jakamaan huonetta kompostiaidalla, niin Mörkökään ei sitä riehaannuttanut enemmän. Kivutkaan eivät vaivanneet, sillä Jedi sai lauantaina ja sunnuntaina aamulla kipulääkkeen. Lauantai-sunnuntaiyönä iski ripuli ja Jedin kanssa ravattiin muutamaan kertaan ulkona. Sunnuntaina ripuli jatkui, mutta ei erityisen tiuhaan. Yöllä sen sijaan sai taas juosta ulkona rivakammin. Leikkaushaava sentään oli siisti ja siitä sai lapun ottaa pois.

Maanantaina raahauduin töihin kolmen valvotun yön jälkeen ja Antton jäi vahtimaan potilasta. Töihin tuli viesti, että ripuli on muuttunut punaiseksi, aamuruoka on oksennettu ulos ja koira alkaa vähän hyytyä. Sehän tietää eläinlääkärikeikkaa ja menimmekin näyttäytymään. Eläinlääkäri tutki Jedin ja mitään hälyttävää ei löytynyt, joten Jedi sai oksennuksenestopistoksen ja mukaan neljää eri lääkettä sekä ruokintaohjeet: pieni määrä riisiä ja raejuustoa illalla. Verinen ripuli jatkui, riisit ja raejuustot oksennettiin ulos. Yritin jatkuvasti juottaa sitä, mutta kaikki tuli saman tien ulos. Yö oli jälleen aivan painajaista, pisin nukkumisaika oli noin puolitoista tuntia ja välillä ulkona ripuloimassa ravattiin vartin välein. Aamulla alkoi jälleen oksentelu eikä edes vesi pysynyt sisällä. Ulos mentiin takaisin välittömästi, kun oli sisään päästy enkä edes ovea ehtinyt kiinni laittaa perässäni, kun rapuille lorisi jo verinen ripuli.

Lähin eläinlääkäriasema ei tietenkään näin vappuna ollut auki, joten lähdettiin päivystävälle heti klo 9, kun se aukesi. Jedi antoikin näytteet vaivoistaan ripuloimalla eläinlääkäriaseman lattialle ja oksentamalla tutkimuspöydälle. Silloin jo oksennuskin oli punertavaa. Jedistä otettiin verikokeita, todettiin kuivuneeksi ja uupuneeksi, tuikkastiin oksennuksenestopiikki ja joku toinenkin piikki (antibiootti?) niskaan ja laitettiin Ringeriä tippumaan. Siellä sitten istuttiin kahteen asti häkin edessä vahtimassa, että Jedi antaa kanyylin olla ja että tippa tippuu oikealla vauhdilla. Jedi oli aivan hirveän väsynyt poika! Se makasi rauhassa koko sen neljä tuntia, kun siinä kökötettiin. Se otti pikku torkkuja, mutta pääasiassa ilmeisesti tarkkaili, ettei se jää sinne yksin. Se ei jaksanut edes häntää heiluttaa meille, katseli vaan. Infuusioneste sai tippua lähes kokonaan ja loput laitettiin niskaan ihon alle. Jedi oli kuin pieni kameli kyttyränsä kanssa. Labrakokeista kuulemma haima-arvo oli epänormaali, muut oli ilmeisesti ok. Eläinlääkäri arveli, että kysymyksessä on haimatulehdus. Jedille määrättiin lisää lääkkeitä ja erikoisruokaa. Kotiin lähtiessä se ripuloi vielä ison punaisen lammikon parkkialueelle.

Kotona Jedi on nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Olen juottanut sitä ja ohjeiden mukaisesti antanut lääkettä. Se on saanut myös aivan minimaalisen määrän erikoisruokaa. Hereillä ollessaan se vaikuttaa jo pikkuisen pirteämmältä, häntä heiluu ja pikkuisen leikityttääkin. Se ei ole oksentanut nyt yli 10 tuntiin eikä ripuloinut 6 tuntiin. Kauhuissani odotan, mitä tapahtuu kun eläinlääkärissä saatujen injektioiden vaikutus lakkaa.

Lääkkeitä riittää nyt sitten joka lähtöön. Muutamassa pakkausselosteessa lukee, että ei saa antaa, jos on mahan tai suoliston alueen verenvuoto. Jostain se veri siihen ripuliin on tullut, ilmeisesti suoliston loppupäästä, kun on niin kirkasta vielä. Yhdessä selosteessa sanotaan, ettei pidä antaa tyhjään vatsaan, mutta kun ruokkia ei vielä saa, niin hyvin tyhjähän se tällä hetkellä on. Lisäksi kipulääkkeen haittavaikutuksena saattaa olla oksentelua, ripulointia, verta ulosteissa, apatiaa jne (tämän kipulääkkeen aluksi luulimme aiheuttaneen ripulin). En ymmärrä eläinlääketieteestä yhtään mitään, mutta vähän jännittää antaa sellaisia valmisteita nyt tässä tilanteessa. Pakko se on kai kuitenkin luottaa viisaampiin eli tässä tapauksessa eläinlääkäriin, joka nämä lääkkeet on määrännyt.

Nyt neljän unettoman yön  ja kaiken hirveän huolen jälkeen on jo itsekin niin puhki, että on vaikea ajatella järkevästi. Onneksi on loppuviikko töistä vapaata, niin voi jäädä kaikessa rauhassa hoitamaan tätä omaa pientä potilasta. Nyt ei muu auta, kun odottaa ja toivoa parasta.