Mä olen NIIIIIN tyytyväinen (jälleen)! Tänään oli viimeinen "syyslukukauden" vesikoiratottis ja sain olla kyllä tosi ylpeä mun pienen koiranpennun edistymisestä. On todella palkitsevaa, kun huomaa toisen edistymisen; se osaa jo keskittyä ohjaajaansa (siis minuun) toisten koirien läsnä ollessa, oppii todella nopeasti ja tekee äärimmäisen halukkaasti.

Tänään aloitettiin sivulle-liikkeellä. Mörkö on kuulemma oikeassa paikassa, hyvin tiiviisti (ihan kiinni jalassa) ja pitää kontaktia katsomalla ylöspäin. Nyt aletaan harjoittelemaan pitkäkestoisempaa sivulla oloa pidentämällä vähitellen sivulla istumista. Alan myös häivyttää käsiapua, jota oikeastaan Mörkö ei niinkään enää tarvitse, vaan osaa tulla käskystäkin, mutta multa aina tulee vaistomaisesti pieni kaari kädellä.. edes ranteella tehtynä :D

Sitten tehtiin luoksetulon loppuasento, meillä siis liki-käsky. Mörkö tulee edelleen ihan kiinni eteen ja on suorassa eli aivan oikeassa asennossa. Tässä myös yritetään häivyttää käsiapuja, siirtää käsiä keskeltä sivummalle ja alas.

Jää-liike (liikkeestä maahan) on meillä vielä vähän vaiheessa, siinä on ISO käsiapu.. tai oikeastaan koko vartaloapu, kun syöksyn sen namin kanssa sen etujalkojen väliin. Sitä lähdetään vahvistamaan ja pikkuhiljaa häivyttämään käsiapua pois.

Uutena juttuna harjoiteltiin istumaan jäämistä, kun mä jatkan matkaa. Harjoiteltiin siten, että annoin käskyn "istu" kesken kävelyn ja käännyin sen eteen, mun oma liikerata oli siis L:n muotoinen. Siinä olikin opettelemista, kun samaan aikaan piti keskittyä kävelyyn ja kääntymiseen, hihnan pitämiseen, namikäteen ja vielä käskyn antamiseen :D Mörkö sai juonen päästä kiinni yllättävän nopeasti, joten nyt lähdetään vaan toistamaan ja vahvistamaan liikettä, kun se tulee varmemmaksi, en enää menekään aivan eteen, vaan jäänkin vähän sivumpaan jne. Tavoitehan siis on, että Mörkö jää käskystä istumaan, kun mä jatkan kaikessa rauhassa matkaa.

Lopuksi oli meidän perinteinen kauhu: pitkä luoksetulo! Nyt oli vielä oikein ekstravaikeutus, kun käytävän päässä (eli mun takana kauempana!!) oli toinen koira, nuori portugeesipoika harjoittelemassa esteen kanssa. Pieni pessimistinen ajatus kävi taas päässä, mutta eipä siinä muuta kuin yrittämään. Sanoin tosin portugeesipojan omistajalle, että jos Möymöy viilettääkin sinne, niin ärjäisee sen sieltä mäkeen pahimmalla äänellä mitä vaan irtoaa. No, sille ei tullut tarvetta. Mörkö tuli taas tuhatta ja sataa, mä muistin jopa sanoa "vapaa" välissä, ja sen jarrutus meni vähän pitkäksi eli se meni monta metriä ohi. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että meinaakohan se tuosta jatkaa vielä sen portugeesipoitsun luo, mutta EI! :D Pieni mamman kulta kääntyi heti jarrutuksen onnistuttua ja kipitti takaisin mamskun luo. Tarjosin sille sekä namia että leikkiä ja molemmat kelpasivat.

Sieltä siis lähtivät oikein tyytyväisinä sekä koira että omistaja! Tästä sitten vaan treenailemaan kevättä varten :)