Tällä kertaa aloitettiin taas hurjan pitkällä radalla, joka koostui monista hypyistä ja niihin liittyvistä kiekuroista, puomista ja putkesta. Kohellettiin rata taas vauhdilla läpi parhaamme mukaan. Mä tunnen kyllä välillä itseni niiiin hitaaksi etanaksi ton maantiekiitäjän rinnalla :D Mutta mun mielestä on ihanaa, kun Mörkö on siellä niin innoissaan ja selvästi nauttii siitä hommasta. Ja sehän siinä on tärkeintä :)

Itsenäisessä harjoittelussa tuli kumma tilanne puomilla. Tähän astihan Mörkö on mennyt hirveän reippaasti puomin alusta asti, sen menoa on pitänyt aina yrittää rauhoitella. No nyt kun Mörkö oli viikonlopusta varmaan vähän väsynyt ja himppusen verran (mutta vain himppusen) rauhallisempi, se ilmeisesti ehti ensi kertaa katsella siellä puomilla ympärilleen. Kun se oli kiivennyt sen päälle, se katsoi alas sivulle ja melkein istahti siihen paikkaan.. "siis täähän on KORKEELLA!!!" Kyllä se sitten jatkoi matkaa, kun sille näytti, että eteenpäin vaan. Hassu koira!

Tunnin jälkeen kouluttaja pyysi hetkeksi jäämään ja tarjosi meille sekä eräälle shelttipojalle omistajineen mahdollisuutta liittyä seuran jäseneksi ja päästä agilityryhmään! Sehän sattui paremmin kuin sopivasti, koska tietenkin me halutaan jatkaa näin hauskaa lajia :) Se on kivaa vastapainoa vähän hidastempoisemmille tokotreeneille ja hyvä energianpurkamispuuha Mörkölle.