Mitä ihmettä?! Nyt vasta tajusin, että en olekaan kirjoittanut tänne vielä mitään Mörkön leikkauksesta! Mutta hyvä, kiitos Sannalle kommentista, nyt korjataan sekin asia :)

Mörkön tosiaan leikattiin (kastraatio) viime keväänä. Mulle leikkaus oli ihan kamala, oli taas päästettävä itkut, kun jouduin jättämään Mörkön sinne eläinlääkäriasemalle taju kankaalla ja mietin jo kaikki kamalat mahdollisuudet, mitä leikkauksen aikana voi sattua. Mutta onneksi leikkaus meni oikein hyvin, vaikkakin herääminen kesti jonkin verran odotettua pidempään. Haavan kanssa ei tullut mitään ongelmia ja leikkausta seuraavana päivänä se oli taas oma vilkas itsensä. Leikkauspäivän se tietysti ihan pökkyrässä, yön itkeskeli eikä osannut nukkua tötterönsä kanssa, joten nukuin lattialla sen vieressä. Kaulurista se ei tietenkään pitänyt ollenkaan ja vähän törmäilikin sen kanssa, mutta emme pitäneet sitä silloin, kun se oli valvovan silmän alla.

Suurin ongelma olikin se, kun ennen tikkien poistoa ei saanut tehdä muuta kuin rauhallisia hihnalenkkejä. Rauhallisuus ei oikein sovi Mörkön kuvioihin ollenkaan ja niinpä me sitten käveltiin ja käveltiin ja käveltiin ja käveltiin - ja silti se saattoi ottaa hillittömät hepulit kesken lenkin, kun oli niin täynnä energiaa :D Onneksi tikkien ei tarvinnut olla kuin reilun viikon ajan, niin siitäkin sitten selvittiin.

Eläinlääkäristä saimme hyvät jatkohoito-ohjeet, joihin liittyi myös ruokinnan vähentäminen. Heti leikkauksen jälkeen piti vähentää ruuasta 1/4. En raaskinut ihan niin paljon vähentää, vaan kokeilin ottaa pois vaan 1/5, mutta ilmeisesti sekin oli ihan liikaa, kun Mörkö laihtui viikon aikana kokonaisen 1 kg! Niinpä jatkettiin kokeilulinjalla ihan samalla ruokamäärällä kuin ennenkin leikkausta ja se on sopinut tänne syksyyn asti ihan hyvin. Seuraan tarkkaan sen painoa, ettei lähde vahingossakaan lihomaan, tunnustelen kylkiluita jne. Ruokahalukaan ei hirveästi ole mielestäni muuttunut, ei se vieläkään aina ihan tukka putkella juokse kupillensa (paitsi jos mamma on laittanut sinne jotain spesiaaliherkkua).

Etukäteen pelkäsin radikaaleja luonnemuutoksia, mutta onneksi se oli turha pelko. Mörkö on edelleen hyvin energinen ja kaikesta innostunut ja vilkas kaveri. Siinä mielessä se on ehkä kuitenkin rauhoittunut, että se ei tunnu menevän niin paljon ylikierroksille kuin ennen. Keväällähän oli ihan kamalaa, kun hormonit hyrräsivät ja juoksutyttöjen hajuja oli joka paikassa ja koira vaan läähätti ja hilseili ja sinkoili ja kalisutteli hampaitaan eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Voi toki olla, että myös ikä on tuonut järkeä päähän ja himppusen rauhallisuutta, mutta luulen että nimenomaan hajusekoilun suhteen oma osuutensa on leikkauksella. Kyllä se edelleen saattaa koirapuistoissa hyppiä tyttöjen ja poikienkin selkään, mutta se nyt ei tuon painijan kohdalla aina niihin hormoneihinkaan liity. Ei se kuitenkaan edelleenkään lähde haastamaan riitaa, vaan ennemmin väistää ja painuu peuhaamaan joidenkin muiden kanssa. Merkkailee vieläkin, mutta vähemmän kuin ennen leikkausta.

Jalostukseenhan Mörköä ei kuitenkaan olisi käytetty (vaikka sitä itse asiassa on kosiskeltukin sulhoksi yhdelle sekarotuiselle) jo ihan siitä syystä, että sen purenta ei ole rodunomainen. Eli kaiken kaikkiaan tyytyväinen olen edelleen leikkauspäätökseeni.