Käytiin tänään poikien kanssa metsälenkillä ja pojat riekkuivat keskenään edes-takaisin toisiaan jahdaten. Jossain vaiheessa sitten vain Jedi juoksi meidän luokse ja ajattelin, että Mörkö on jäänyt jotakin haistelemaan tai merkkaamaan. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, joten huusin sitä pariin kertaan luokse. Vieläkään ei mitään näkynyt eikä kuulunut, joten tiesin heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Lähdin juoksemaan sinne suuntaan, mistä Jedi tuli ja jossa Mörkön olin viimeksi nähnyt. Jonkun matkan päässä oli halkaisijaltaan n. 5 metrin monttu, jossa oli korkeat reunat ja ilmeisesti jotain suota pohjalla. Ja siellä se mamman rakas pieni kultakin räpisteli! Se oli kylkien puoliväliin asti siinä mömmössä, näkyi vaan selkä ja pää. Mä pelästyin niin paljon, tuntui että sydän pysähtyy. Mä huusin hädissäni sen nimeä ja olin hyppäämässä auttamaan sitä, mutta Antton ehti ensin ja veti sen valjaista ylös. Suon pinta oli vähän Anttonin polven yläpuolella, joten Mörkö ei todellakaan yltänyt pohjaan. Se oli kuitenkin jäljistä päätellen edennyt siellä mömmössä muutamia metrejä ennen kuin onnistuin löytämään sen. Onneksi se on vahva koira, siellä montussa rämpiminen oli varmasti erittäin rankkaa puuhaa. Voi hirvityksen hirvitys, mä olen vieläkin aivan järkyttynyt tapahtuneesta.. että mitä olisi voinut käydä. Mutta onneksi kävi hyvin loppujen lopuksi eikä mitään pysyvää vahinkoa tullut.. paitsi ehkä mamman psyykkeelle..