Viime viikon torstaina oltiin ekaa kertaa Vesikoirat Ry:n järjestämällä tottistunnilla. Meidän ryhmässä oli yhteensä neljä, meidän lisäksi Mörkön suuri ihastus Elli-portugeesi, Kola-perro ja vielä yksi musta perro, jonka nimeä en juuri nyt muista. Aluksi oli kopelointia, jokainen kävi vuorollaan katsomassa kaikkien penskojen hampaat ja silittelemässä muutenkin. Mörkö otti kaikki häntä heiluen vastaan, hyvä että malttoi paikallaan seisoa (eikä olisi kyllä malttanutkaan, mutta mulla oli aika tukeva ote siitä!), mutta antoi tosi nätisti kaikkien katsoa hampaat ja silittää.

Mörkö kävi ihan ylikierroksilla, sen keskittyminen oli ihan tipotiessään kun päästiin sen vanhojen kamujen läheisyyteen. Harjoiteltiin kontaktia, leikkimistä, rauhoittumista ja tehtiin pujotteluharjoitus. Aina kun mä keskityin kuuntelemaan ohjeita, Mörkö joko yritti lähteä räpistelemään tassut levällään kohti kavereita tai sitten alkoi hullun lailla nyhtämään ruohoa maasta ja viskomaan niitä ympärilleen. Pyydetyt liikkeetkin se teki hirveällä sähläyksellä, istu-käskyllä saattoi mennä maahan ja jopa kyljelleen, kun ei keskittyminen onnistunut ollenkaan. Luoksetuloharjoitus jätettiin ihan suosiolla väliin sillä kertaa, sen tiesi jo valmiiksi miten siinä olisi käynyt.

Eilen oltiin sitten toisella tunnilla. Siellä oli hirveästi porukkaa! Tuli ainakin kolme ryhmää, meidän ryhmässä (6 kk - 1 v) oli ehkä 8 koiraa, voi olla että enemmänkin. Aloitettiin taas kopelointiharjoituksella, jälleen Mörkö antoi todella nätisti katsoa ja kokeilla kaiken. Sitten leikittiin, mulla oli mukana uusi motivointipatukka, joka on Mörkön mielestä ihan mielettömän kiva! Motivointipatukka ei kuulu Mörkön omiin leluihin, vaan asuu kaapissa ja tulee esiin vaan koulutustilanteissa palkkiona. Mörkö ihan innoissaan kiskoi ja ravisteli ja oli kyllä niin polleaa poikaa, kun "voitti" :D Sitten tehtiin ohitusharjoitus, jossa piti yrittää kaikin keinoin pitää huomio itsessä sen ohitettavan koiran sijaan. Meidän harjoituspari oli (aivan ihanan rauhallinen) Kola, jota Mörkö tosin ei edes huomannut, se oli kerrankin innostunut lihapullan ja nakin palasista mun kädessä. Hienosti suoritettujen ohitusten jälkeen leikittiin.

Tehtiin myös pujotteluharjoitus, me oltiin ihan päädyssä ja olikin sitten tosi pitkä rivi ohitettavana, kun piti vielä palata pujotellen omalle paikalle. Mutta hyvä vaan, todella paikallaan meille toi harjoitus. Mä aattelin, että varmaan menee ihan penkin alle, Mörkön kanssa noi ohitukset kun on niin hankalia aina ja joka kerta, kun se toinen koira vie väkisinkin sen huomion. Mutta mitä ihmettä?! Nyt se poika yllätti todella iloisesti! Se oli koko ajan kiinnostunut namuista ja musta, pari kertaa saattoi vilkaista niitä toisia koiria, mutta ei pyrkinyt kenenkään luo, vaan kulki innostuneesti välillä pomppien mun rinnalla. Mä olin NIIIIIN tyytyväinen!! Kun muut pujotteli ja me oltiin paikallaan, oli se huomion hakeminen hitusen vaikeampaa. Ensimmäisen pujottelijan kohdalla en ilmeisesti ollut tarpeeksi skarppina, vaan Mörkö pääsi vähän nykäsemään toisen koiran suuntaan, mutta loppujen kohdalla meni jo paljon paremmin. Me oltiin siinä vaikeimmassa paikassa, kun oltiin päädyssä ja muut tietysti tekivät kokonaisen ympyrän meidän ympäri. Mörkö välillä ei meinannut saada silmiään irti siitä lähestyvästä koirasta, mutta lopulta aina sain sen huomion ja teetin sillä helppoja temppuja (istu, maahan, katso..) namilla palkaten eikä se enää liikahtanutkaan toisten koirien suuntaan, vaan todella innostuneesti teki mitä pyydettiin.

Lopuksi oli meidän painajainen, luoksetuloharjoitus. Mä olin ostanut 10 metrin liinan näitä harjoituksia varten, että maksimoidaan mahdollisuus onnistua. Tällä kertaa tosin ei liinaa olisi välttämättä edes olisi tarvittu, Mörkö alkoi kiskoa kuin hullu mun suuntaan jo heti, kun luovutin sen pidettäväksi. Juoksin sen 10 metrin päähän kutsuen Mörköä ja heti irti päästessään se juoksi kuin tuulispää suoraan luokse, jäi siihen herkuttelemaan lihapullilla ja antoi oikein nätisti ottaa itsensä kiinni. Kehuin ja lahjoin hirmuisesti huippuhienosta suorituksesta ja olin kyllä todella hyvillä mielin!! On se mamman kulta kiltti ja tottelevainenkin välillä ;)