Illalla suhteellisen rauhallisen päivän päätteeksi Mörkö sai vähän aivojumppaa. Ensin oli namin piilotus, jossa piilotin kananpalan aina jonnekin omasta mielestäni aivan loistavaan piilopaikkaan ja päästin Mörkön etsimään. Se tuli aivan tohkeissaan hirveästi nuuskuttaen etsimään ja löysikin lähes välittömästi. On kyllä ihan uskomaton hajuaisti noilla koirilla!! Monet kerrat se marssi aivan suoraan piilotetun namin luokse, vaikka se olisi mun mielestä ollut tosi ovelassa tai hankalassa paikassa. Muutaman kerran se oli mennyt jo ohi, sai sitten vainun ja palasi herkuttelemaan.

No, kyllästyin sitten piilottelemaan niitä nameja noin itsestäänselviin paikkoihin ja päätin opettaa Mörkön kierimään (temppuna, kyllähän se tietysti itsekseen on kierinyt). Se osaa jo valmiiksi mennä kyljelleen, joten ajattelin, että siitä on sitten helppo jatkaa. Niin totisesti oli! Se hoksasi tempun heti kerrasta ja sen jälkeen se jo kieri kuin vanha tekijä.

Ei voi muuta sanoa, kun että kyllä koirat on fiksuja elukoita! :)