Onpa näköjään tovi jos toinenkin vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Tässä siis vähän päivitystä:

Mörkö täytti 9.2.2008 vuoden! Käytiin eläinlääkärillä rokotuksilla ja samalla tietysti tarkastuksella ja kaikki oli kunnossa.

Sain vihdoin hommattua tuolle pienelle Pömpelille vetovaljaat sekä itselleni vetovyön ja siihen väliin joustavan hihnan canicrossia varten. Aloitellaan hissukseen lyhyin vetopätkin. Mahtaa koira ihmetellä, kun emäntä yleensä rääkyy siellä perässä EI VEDÄ!!!!!!!!! ja nyt suorastaan usuttaa kiskomaan.. siinä sitä johdonmukaista kasvatusta taas kerrakseen ;)

Valjaiden myötä jo ennestään takkuuntuva turkki sai ihanat huopapallot osakseen, joten päätin leikata koko turkin pois. Jospa sieltä kasvava uusi turkki olisi jo vähän aikuisempaa karvaa, joka ei niin helposti enää takkuuntuisikaan. Oli hassua, kun koira tuntui pienenevän puolella, kun se ihana ja kaunis pitkä turkki lähti.. mutta äkkiäpä tuohon uuteen lookiin taas tottui.

8.3. käytiin koirakylpylä Aptuksessa vesikoirapoppoon kanssa uittamassa näitä vesipetoja. Altaassa oli märkäpuvuissaan henkilökuntaa valmiina auttamaan koiria ja ensimmäinen uinti tapahtuikin uimaliivit päällä ja uimatädin avustamana.

Tosi hyvinhän Mörkö ui, ei räpiköi pystyasennossa vaan menee virtaviivaisesti ja tasaisesti eteenpäin. Se ei vaan tykännyt rampeista, joista mennään altaaseen/pois altaasta, joten siinä kohtaa sain aina auttaa sitä. Kunhan se pääsi altaaseen, se jo kiinnostui siellä olevista leluista ja teki milloin minkäkinlaisia reittivalintoja ja mamma sai juosta rampilta toiselle ottamaan vastaan sitä pientä uimaria :D

Välillä piti tietysti vähän toimia allasvalvojana muiden uidessa....

Aptuksessa oli kyllä mukavaa ja varmasti mennään vielä uudelleenkin! :)

Ollaan nyt hiljattain vasta "löydetty" Helsingin kaupungin omistama koirametsä Sipoossa. Siellä se tupsuhäntä menee niin että puskat vaan rytisee :D Hauskinta on tietysti, kun belgikamu Kurko on mukana riekkumassa.

Mörkö on nyt 11 kuukauden ikäinen.. se on jo iso poika! Kyllä sen huomaa, kuinka se on rauhoittunut siitä, mitä se oli puoli vuotta sitten - vaikka rauhalliseksi sitä nyt ei ehkä vieläkään voi kuvailla ;) Pientä yritystä mamman uhmaamiseen välillä esiintyy, mutta yleisesti ottaen helpolla ollaan päästy tähän asti. Töitä tehdään tietysti jatkuvasti käytöstapojen hiomiseksi, mutta Mörkön ihanalla perusluonteella päästään jo pitkälle. Mörkö on todella ihana koira, juuri sitä mitä toivottiin, suuret kiitokset Irmelille, että juuri tämän pennun saimme!

Mörköllä on tullut koko ajan hellyydenkipeämpi - tai sitten sen vain huomaa nyt paremmin, kun kokoa löytyy enemmän ;D Joka tapauksessa se hyvin paljon hakeutuu lähelle ja heittelee "rapsuta mua"-katseita ja asettuu mukavasti ja juuri sopivasti käden ulottuville istumaan. Se ei ole moksiskaan haleista ja pusutteluista, vaan lähinnä tulee ottamaan vastaan lisää ja lisää. Kun käydään Munkkiniemessä kyläilemässä, se menee vuoronperään kaikkien eteen hakemaan silityksiä. Kun edellinen lopettaa, se vain yksinkertaisesti siirtyy seuraavan eteen muka vaivihkaa. Kukapa sitä pientä halinallea pystyisi vastustamaan, ei meidän isi ainakaan ;D

Mamman ja Möymöyn paita&peppu-symbioosi keskeytyi reiluksi viikoksi, kun me lähdettiin laskettelemaan Åreen ja Mörkö jäi Peter Panin hoitoon kotiin. Olin tietysti jättänyt Petrille kunnon nivaskan ohjeita, joita oli noudatettava pilkulleen - ja hyvin oli kuulemma mennyt!

Jälleennäkemisessä oli molemminpuolista riemua, Mörkö ei tiennyt mitä tekisi, vaan juoksenteli käytävällä edestakaisin, haki lelua ja pyöri kuin väkkärä. Oltiin tietysti ostettu sillekin tuliaisia sekä Åresta että laivalta ja se tykkäsi uusista pehmoleluistaan hirmuisesti. Erityisesti uusi iso pehmohiiri saa rajua kyytiä, siltä on pakko mennä ravistelemaan niskat nurin tasaisin väliajoin ja ehkä heitelläkin sitä ympäriinsä.

Kyllä on ihanaa omistaa koira :)