Talvi on kyllä kaikkea muuta kuin mun lempivuodenaika. Ainakin tälläinen pimeä ja sateinen räkätalvi. Kun menee töihin, on pimeää. Kun tulee töistä, on pimeää. Se tarkoittaa sitä, että myös koirat näkevät päivänvaloa vain viikonloppuisin tai ikkunasta. Siis mikäli sitä päivänvaloa sattuisi joskus olemaan. Onneksi ollaan parempaan suuntaan jo menossa..

Lenkkeily tuolla pimeässä on lähinnä tylsää jalkakäytävillä kävelyä. Päivästä toiseen. Samoja reittejä. Metsään ei voi arkisin mennä, koska siellä ei näe yhtään mitään. Niinpä olen yrittänyt etsiä keinoja aktivoimiseen ja virikkeistämiseen. Agilitytreenit ovat joka toinen viikko ja kotona treenaillaan rallytokon ja tokon liikkeitä ja kaikenlaisia "turhia" temppuja. Olemme myös harjoitelleet esineiden etsimistä, esineinä toistaiseksi olleet vanha kännykkäpussini ja avaimet, joissa on kangasnauha. Tätä on harjoiteltu ensin sisällä, kun olen piilotellut niitä mielestäni hyviinkin piiloin ja nyt kun hetkeksi ainakin tuli lumi, olemme pääseet jo pihalle testaamaan taitoa. Potkin lumeen kengänkärjellä kolon, joka meni viistosti lumen alle, tungin kännykkäpussin kolon perälle niin, ettei se ollut näkyvissä. Ihmeellisesti nuo koirat osaavat sitä nenäänsä käyttää! Varmasti hajua jää jo piilottamisreissusta, mutta silti. Odotan innolla aitaa tontin ympärille, jolloin hommaa voidaan tehdä vähän laajemmalla alueella. Mutta hyvähän se on ensin treenata pienellä alueella, niin on pojillekin selvää, mitä siinä tehdään.

Jediin iskee välillä hulluus. Se käyttäytyy kuin Mörkö (kastroitu uros) olisi maailman ihanin juoksuinen narttu, joka on hurmattava tässä ja nyt. Se hyppii ja pomppii Mörkön ympärillä, yrittää kutsua leikkiin, nuolee Mörkö-parkaa sieltä täältä, mouruaa kuin kollikissa ja haukahtelee kimakasti. Välillä kokeilee, mitä tapahtuu, jos laittaa tassun Mörkön selän päälle. Mörkö ei hirveästi arvosta tuollaista riivattua kakaraa, joka ei jätä sitä hetkeksikään rauhaan. Niinpä kämppään laitetaan välillä aita, jossa Jedi on toisella ja Mörkö toisella puolella. Mörkö kyllä yrittää ärjyä Jedille, mutta se ei ole niin uskottavaa, että se innokasta sulhasmiestä häiritsisi. Päinvastoin kaikki reaktiot pikemminkin innostavat sitä. Yleensä Mörkö tuleekin mun luokse, jolloin on mun tehtävä karkottaa se riekkupylly kauemmas. Parempi ois, jos Mörkö vaan sais tehtyä kerralla selväksi, että noin ei käyttäydytä. Tikkaisi kerran kiinni, niin voisi poika uskoa. Tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa Mörkö ei tee niin. Se on ihan liian hellävarainen sellaiseen ja siinähän sitten ressukka itse kärsii. Onneksi hulluudet eivät yleensä kestä kuin pari päivää ja sitten palaa rauha maahan. Joka kerta hulluuden iskiessä alan kartoittamaan paikkaa, jossa Jedikin liittyisi urokselle haisemattomien urosten iloiseen jengiin..

Täällä on vallinnut blogihiljaisuus nyt jonkin aikaa. Muutettiin Espooseen omakotitaloon, jota ollaan kovasti remppailtu, ja tietokonekin taitaa lojua jossakin muuttolaatikoiden uumenissa.. edelleen. Jossain vaiheessa pojilla onkin sitten oma koirapuisto, kun saadaan pystytettyä aidat tontin ympärille. Mörkö on jo hyvin sisäistänyt vahtikoiran tehtävänsä, meillä ei muuta ovikelloa tarvitakaan.. :D

Ertti järjesti Kirkkonummella tänään rally-tokokisat ja innostuksissani olin ilmoittanut sinne molemmat pojat! Mörkö kisasi ALO-luokassa huimalla kahden ohjatun treenikerran (nekin jaettuna Jedin kanssa) rally-tokokokemuksella, Jedi sai aloittaa ihan mölliluokasta. Jotkut liikkeet olivat tokosta tuttuja ja jotkut ollaan muissa yhteyksissä opeteltu jo aiemmin. Ihan uusia juttuja Mörkölle alokasluokassa olivat lähinnä takaa kiertävät liikkeet, Jempulalle uusia liikkeitä oli enemmänkin.

Paljon taas jänskätti, vaikka oltiin oikein "kotikisoissa" omalla tutulla treenikentällä. Hienosti kuitenkin meni molemmilla pojilla. Mörkön pisteet olivat 94/100, Jedillä 91/100 eli hyväksytty molemmilla! :) Seuraavaa kertaa varten ohjaaja voisi ehkäpä lukaista hieman rally-tokon sääntöjä, niin tietäisi kuinka kaukana kyltistä ollaan eikä napsisi siitä turhia virhepisteitä.

Viime viikolla saatiin nauttia pienestä lomasta, kun oli viikonlopun lisäksi vapaata torstai ja perjantai. Me päästiin rentoutumaan luonnon helmaan Somerolle, mutta sitä ennen saimme toteuttaa pitkään suunnittelemamme retken: päivävaelluksen. Suuntasimme Liesjärvelle ja teimme siellä noin parinkymmenen kilometrin patikoinnin ympäri metsiä. Suunnitelmana oli toteuttaa retki ennen pahinta hyttysaikaa, mutta taisimme myöhästyä. Siellä metsän keskellä rämpiessä ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä, sillä ympärillä leijaili mustanaan iniseviä hyttysiä. Mutta muuten oli kiva reissu ja pojatkin jaksoivat hyvin, vaikka pääsivätkin pulikoimaan muutamaan kertaan matkan varrella.

Mökillä pojat saivat uida vähän lisää ja tietysti riekkua ja juosta korvat sumpussa ympäriinsä hillittömän hepulin vallassa. Onneksi helteinen sää rauhoitti jonkin verran myös koiria, vaikka erityisesti Jedi kyllä löysi sopivat viilennyskeinot :)

Roturaceen suunnattiin sitten sunnuntaina. Toinen portugeesijoukkue oli juossut jo lauantaina mideissä, mutta meidän joukkueesta Jedi ja Toro olivat yli 53 cm, joten me juostiin makseissa. Joukkueeseen kuului siis Mörkö, Jedi, Toro ja Tico. Ohjelma oli melkein pari tuntia myöhässä ennen kuin tuli meidän vuoro, mutta hyvin kaikki koirat jaksoivat. 

Tulokset löytyvät täältä: http://www.egu.fi/roturace/attachments/article/77/tulokset.txt

Ensin porhalsi matkaan Jedi ajalla 8,72 sek. Sitten tuli Mörkö kaksi sadasosasekuntia nopeammin ajalla 8,70 sek. Seuraavana pinkoi Toro ajalla 8,28 sek. Viimeisenä vaan ei vähäisempänä juoksi kuin tuulispää joukkueen nopein koira Tico ajalla 8,08 sek. Näin ollen meidän joukkueen ajaksi tuli 16,980 sek. ja sijoitus oli 10/21! Hyvä pojat!

Jedi juoksee:

Mörkö juoksee:

Myös omistajat pääsivät verryttelemään jäseniään:

Kuvaajana edellisissä K. Roine

Valitettavasti Toron upeasta suorituksesta en löytänyt todistusaineistoa kuvien muodossa.

Sitten juoksi Tico ja taitavasti saalisti vieheen:

Mukava päivä oli, kiitos joukkuetovereille!

Meillä alkoi tällä viikolla rallytoko-kurssi, jota olinkin innolla odotellut jo pitkään. Vähän piti miettiä, että kumman koiran kanssa sinne menisin.. Mörkön kanssa pääsisin itse huomattavasti helpommalla, kun se osaa jo niin paljon valmiiksi ja sitä on sen vuoksi helppo opettaa ja ohjata.  Mutta Mörköllä on jo agility ja Jedikin tarvitsee oman harrastuksen ja kunnon aivojumppaa niille herneillensä. Kyllä siitäkin sitten ajallaan tulee varmasti Mörkön tavoin helppo, kun on pohjatyö tehty ja panostettu.

Niinpä Jedi pääsi tunnille ja yllätti erittäin positiivisesti. Se jaksoi hienosti keskittyä, piti hyvin kontaktia ja oli innokas. Meillä oli helppoja juttuja tietysti ensimmäisellä tunnilla ja uutta opittavaa Jedille tuli lähinnä eteen istuminen. Sitä ollaankin treenattu tässä viikon aikana ja nyt se sujuukin jo hienosti.

Jedin kasvattaja kysyi meidän kiinnostusta osallistua kimppakuvaukseen Mevetissä ja eipä olisi parempaan aikaan tulla, koska olin etsiskellyt kimppakuvauksia jo jonkin aikaa. Tänään sitten käytiinkin ja oli aivan hirveä jännitys päällä, koska Jedihän on jo pienenä hurjapäänä tehnyt kaikenlaisia loikkia korkeilta kinoksilta maahan ja leikkinyt vähän rajumpiakin leikkejä Mörkön kanssa. Mutta huokaus ja helpotus, Mevetin eläinlääkäri Per Axelson arvioi, että lonkat on A ja kyynärät 0! Kyllä tuli hyvä mieli :) Enkä ole ilmeisesti (raaka)ruokinnallakaan onnistunut onneksi sen rakennetta pilaamaan. Silmät oli muuten ok, mutta sillä oli distichiasis eli joitakin ylimääräisiä karvoja luomessa sekä oikeassa silmässä retinan dysplasia eli jonkinlainen vekki (1 kpl) verkkokalvolla. Kumpikaan ei kuulemma haittaa mitään, ne ylimääräiset karvatkin ovat hyvin pehmeitä ja tarvittaessa ne voi poistattaa. Eli hyvä hyvä hyvä hyvä!

Nyt vaan odotellaan, että tuo pikkumies heräisi kunnolla :)

Meidät palkittiin yllättäen Vuoden 2010 agilitytsemppari -palkinnolla! Treenien alussa kouluttaja alkoi pokaali kädessä puhua tuosta palkinnosta ja mä en yhtään osannut odottaa sen päätyvän meille. Niinpä mä olin pyörtyä hämmästyksestä, kun sieltä kuuluikin meidän nimet ja pohdiskelin siinä vielä, että mahtoikohan nyt tulla pikku moka kouluttajalle. Mutta ei, kyllä se pokaali vaan meille ojennettiin! Perusteluina oli mm. että me ollaan paljon tehty hommia ja edistytty kovasti ja että Mörkö on hyvä koira :) (tai jotakin sinne päin, olin siinä vaiheessa vielä niin pyörryksissä yllätyksestä)

Kyllä on hyvä fiilis!! :)